Viikonlopun edellä löysin lompakostani taksikuitin, joka muistutti minua itkuisesta yöstä helmikuun alussa. Niin, muistutti, vaikka kyllä minä sen muistan. Hivenen on ehkä painunut jo pinnan alle, mutta edelleen sydämessäni asuu tuska. Se on muuttunut, muuttanut muotoaan, tai sitten se on se sama, se oli silloin jo tämä sama, sillä tämä kaikki liittyy kaikkeen.

Se oli yö, jona ajoin exäni luokse, koska missään muualla en olisi voinut olla. Se oli yö, jona salimies yritti olla ystävällinen, mutta nöyryytti sillä vain enemmän. Hän alkaisi etäsuhteeseen, mutta tahtoi niin kovasti olla ainakin kaveri. Meillähän oli ollut niin hyvä ja kiva ja kaikkea.

Ainakin kaveri.

Helmikuu oli hirveä kuukausi, enkä aivan tiedä, miten tulin siitä läpi. Täytin kai päiväni työllä ja treeneillä, viikonloput iltamenoilla - tai ainakin minulla oli usein krapula. Välillä huomasin hangella leikkivän auringon, mutta aina kun mielessäni kävi ilo, asui sydämessäni myös tuska. Salimies piiloutui painojensa taakse, näytti hämmentyneen surulliselta. Minä taas yritin nauraa isoäänisesti. Muistaakseni. Täytyy ihan tarkistaa, mitä olen tänne tuossa kuussa kirjoittanut. En mitään.

Maaliskuusta muistan jo vähän enemmän, vaikkei se sen parempi ollut. Jotenkin rämmin eteenpäin, yritin selvittää tapahtunutta, tunteitani. Salimies pyrki silloin tällöin lähelleni, jutteli mukavia, katsoi silmiin tai tuijotti vain selkääni. Ensimmäisenä perjantaina näin että häneenkin sattuu, kun hän ensin suuttui, sitten tanssitti toisia, mutta lopulta tarjosi yöllä syliään lämmikkeeksi taksijonossa. Kenenkään ei ollut vaikea nähdä, että hän teki minua mustasukkaiseksi, halusi lähelle. Tuli tykö ja piiloutui taas painojensa taakse. Piti kiinni, vaikka itse oli sysännyt menemään.

Niin mentiin kevät. Räpistelin irti salimiehestä, hän räpisteli irti minusta. Huomasin räpisteleväni irti vielä exästäkin. Välillä luulin päässeeni irti molemmista. Lienenkö ollut irti kummastakaan.

Muuttohuhut särähtivät salimieheen. Eräänä yönä tuli puhelu. Seuraavina päivinä kuulin asioita, jotka vihjasivat salimiehen halunneen enemmän. Haluavan enemmän. Hetkeksi salimies hautautui painojensa taakse kokonaan. Se kaikki jäi levälleen.

Viikonlopun edellä olin matkalla exän luo. En kaivannut ketään muuta. En silti tiedä, mitä sanoa. Tai en uskalla.

Ainakin kaveri.