Salimies, pitkästä aikaa. Äkkiä en osannutkaan ottaa kontaktia, vaikka sisällä väreili lämpö. Olisin halunnut heittää edes hymyn, mutta sen sijaan vetäydyin. Tunsin, miten ihmetys pyyhkäisi selkääni. - Entäpä jos olisit nähnyt silmäni ja lukenut niistä unet, joita sinusta näen? Entä sitten, etkö sinä aavista ne jo?

Kokonaan en osannut suojella näkökenttääni, tajuntaani. Rekisteröin käsivarret, jotka salimies verhoaa yleensä vaatteisiin. Halusin niille entistä enemmän.

Ja yllätys yllätys, näin hänestä unta. Yllätys yllätys, istuimme siinä koulun penkillä. Aina on kai vara oppia lisää - itsestä, muista, elämästä. Unista??