Kertoakseni minun on palattava vuodenvaihteeseen, joka söi minusta suuria palasia.

Vaihdoin paikkaa, koska yhdessä en voinut olla. Tahdoin seuraa, vaikka hermostuin hälystä. Raastoin kurkkuni hajalle juoksemalla kotikylän pakkasessa. Tunsin astuneeni niin kylmään maailmaan.

Mama they try and brake me.

Minä jätin exän murheinensa, salimies jätti minut. Olin kaksinkertaisesti yksin keskellä kylmää peliä, toisiaan iskeviä ihmisiä. Näillä markkinoilla pelattiin omaan pussiin ja luotettiin eniten taksikuskiin. Minua kiehtoi ja puistatti kun uusi tuttavani keräsi yhden illan suhteita ja parjasi entistään siitä, ettei tästä ollut hänelle henkiseksi vastinkappaleeksi. Tajusin itsekin puhuneeni itselleni monenlaista paskaa.

Ero oli ehkä ollut väistämätön, mutta olinko tehnyt sen oikeista syistä? Tunsin, että olin, sillä halusin exän vain ystävänä, salimiehen miehenä. Samasta syystä tunsin, että en, sillä syyllisyys nakersi minua yhtä paljon kuin ikävä. Ikävä entistä turvallisuutta, ikävä syttynyttä intohimoa. En saanut selvää, kumpaa kaipasin enemmän. En osannut sanoa, oliko salimies ratkaissut eroni, ja pitikö minun kärsiä siitä.

Olin kai tullut tarpeellisen tien. Salimies oli ainakin lisännyt vettä siihen myllyyn, joka oli saanut minut rynnimään läpi pilkkopimeän syksyn, määränpäähäni. Suhteemme ei ollut sitä mitä itselleni uskottelin, mutta ilman tuota uskoa en ehkä olisi päässyt irti. Silti nyt oli minun vuoroni oppia: asioilla oli hintansa. Intohimo vs. turvallisuus. Kaikkea en saisi rohkeudellakaan.

So now the dreams end
And now the dreams end
They everlast the night

 - Metallica: Hero of the day