Turhauma oli tehtävä miehellekin selväksi. Ulalla, kuten arvelin.

Mies pyysi, ja minä yritin asia kerrallaan. Itkin ja erotin toisistaan palasia, jotka yksinään ovat vain .. noh, yksinäisiä palasia.

En tiedä, ehkä hänelle selkisi, että minussa on haava joka pitää parantaa, vaikka en kantaisikaan kaunaa. Ettei hän ole minulle yhtään yhdentekevä, vaikka mietinkin eroa. Että tulkitsen, myös väärin, koska en kuule vastausta.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mies näyttää niin onnettomalta ja neuvottomalta, että käy kipeää. Ei ilkeäisi loukata häntä yhtään enempää.