Eilen illalla yritti iskeä paniikinpoikanen. Levoton, turhautunut, surullinen olo, tuntui että kaikki pitäisi ratkaista tässä ja nyt. Itkukin vetisti silmämunien alla.

Pelotti. Pelkäsin, kun sisälläni heilahti lämmin myötätunto. Pelkäsin, että jään vain koska pelkään loukkaavani liikaa.

Jostain syystä olen vain kärsimättömämpi, vaikka voisi ajatella, että edes vähän avautuneena on helpompaa.