Lähdön hetki lähenee. Maailmankirjat eivät anna minun nähdä salimiestä, jonka menemiset, tulemiset ja olemiset kuulen mutkan kautta. Tämä on niin rutiininomainen, että osaan jo päätellä viruksen kun kaveri ei treenaa.

Viimeiseksi kohtaamiseksemme jää nyt kai sitten viikontakainen hymy pukuhuoneen portaissa. Salimies lausui jotain ystävällisen yhdentekevää, tarkoituksella, välteltyään minua ensin viikon. Hänkin on kuullut minun muuttavan kauas, niin kauas, että olen siellä lähempänä salimiehen tyttöystävää kuin tämä itse.

Minulla ei ole siellä ketään.