Sänkyyn me kuitenkin välillä päädytään ja sovitaan siellä yhteen. Ei se silti kuulostanut sydämen ääneltä.

Ei tehnyt taaskaan mieli jäädä miehen syliin vaikka kuinka pitkäksi ajaksi. Ei tehnyt mieli palata asiaan, vaikka hyvältä tuntui. Silti se laukaisi jotain, vähäsen, hymyn.

Jostain tuli ajatus, että ehkä läheisyyttä parempaa tekisi etäisyys, sillä nyt hälyä on jotenkin liikaa. On vanha vetovoima, on yhteen liimaava menneisyys, velvollisuudentunne ja tottumus. On erilleen kasvamista, kitkaa, paisuneita ongelmia. Jos kauempaa näkisi paremmin.