Kaikki hyvät aikomukseni valuvat hiekkaan viimeistään kotona. Tarkkaan ottaen ne kaatuvat aika usein miehen jurottavaan olemukseen. Tänään olisin halunnut ottaa ja halata. Kai se on ok eron keskelläkin?

Ihmettelen, mitä mies kuvittelee saavuttavansa mykällä passiivisuudella, jos kerran tahtoisi jatkaa. Eikö olisi loogisempaa avata sanainen arkkunsa tai pyrkiä jollain muulla tavalla kohti hedelmää? Toisaalta miltei ihailen sitä jääräpäistä itsevarmuutta, joka hänessä ei taivu mielin kielin, vaan odottaa rohkeasti, että joko otan tai jätän hänet sellaisena kuin hän on.

Salimies etsii minua katseellaan, mutta on jotenkin varovainen. Kai me molemmat olemme kyllästyneet käymään kuumina ilman etenemistä. Minun elämästäni ei kai tule millään saralla mitään ennen kuin repäisin itseni kunnolla irti.