Kaikki tämä, mitä minulla nyt on, on uskomattoman paljon. Oikeastaan minulla on kaikki, sillä vasta äsken miltei menetin sen. Eikö minun siis pitäisi olla tyytyväinen?

Tuntuu väärälle miettiä, mitä tekisi elämällään, kiittämättömälle kyseenalaistaa nykyinen yksityiskohtia myöten. Silti on halu olla jotain muuta, olla itsensä. Löytää se mitä on.

Takana on kaksi kenties elämäni vaikeinta vuotta. Ne veivät minut miltei haudan partaalle, mutta taisivat samalla herättää myös eloon. Tai sitten tämä on edelleen vain kuolemanpelkoa.