Meinasin sanoa, että myös seksi pitää minut paikoillani. Mutta se on jokseenkin epätarkka ilmaus.

Seksi on ensinnäkin aivan liian suorituskeskeinen ja siksi laimea sana. Rakasteluun taas liittyy jokin herttasarjamainen vivahde, vaikka se on samalla sanana äärimmäisen voimakas ja kaunis. Ehkä fyysinen vetovoima kuvaa neutraaleimmin sitä intohimoa, jakamista, iloa ja hellyyttä, joista seksin ohella olemme rakastellessamme nauttineet. Tunnesiteestä paljaimmillaan, lujimmillaan.

Toiseksi, miten seksi voisi pitää minut paikoillani, kun samaan aikaan väitän olevani puutteessa?

Minä en tiedä, mihin vetovoima on kadonnut. En tiedä onko se edes kadonnut, ehkä se on hautautunut tämän sotkun alle. Tai napsahtanut poikki kuin kuminauha, kun olemme etääntyneet liian kauas toisistamme. Jos tämä on se etäisyys, josta kunnon seksi on mahdotonta - pitää päästä lähemmäs tai kauemmas.

Mies ei joko halua, tai ei uskalla lähestyä minua, tai on vain niin loukkaantunut ilmaistuani puutteen ääneen ettei taivu. Syynä taitaa olla vähän kaikki, sillä jos hän on minut torjunut, on hän minut ottanutkin.

- - - -

Eilen illalla halusimme ja saimme. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan, se kaatui pelkäksi seksiksi. Minä tunsin vahvasti olevani väärässä paikassa ja lopullista mielihyvää oli vaikea saavuttaa. Aivot eivät antaneet ruumiille rauhaa, ja lopussa minä tulvin vain kyyneleitä. - Kai se sitten jossakin vielä tuntui.

- - - -

Mutta kyllä, myös seksi pitelee minua paikoillaan. Toivoisin kai vetovoiman palaavan, tulevan ja korjaavan niin kuin se teki vielä keväällä riidan jälkeen. Että löytyisi se yhteys, jakaminen, tunne meistä - edes hetkeksi. Että se riittäisi liimaamaan palaset paikoilleen.

Se pitelee minua, koska muistan vielä elävästi miten paljon voin parhaimmillani saada ja antaa, ja koen siksi olevani heittämässä romukoppaan jotain pelottavan suurta.

Se pitelee minua, koska en osaa kuvitella itseäni naiskentelemassa puutteeseen ketä tahansa satunnaista vastaantulijaa.