Ikkunan takana on keskikaupungin meteli, mutta minusta tuntuu välillä kuin olisin töissä lomalla. Täällä on rauhallista, vaikka kiire alkaa pikkuhiljaa kasautua minunkin työpöydälleni - minusta tosin hyvin helppoina tehtävinä. Hukkuukohan kaikki luovuus täällä käytännön asioiden hoitamiseen? - Taidan olla hankala perehdytettävä. Minusta paistaa se, että olen istunut paljon paljon paineistetummalla tuolilla.

Ilmeisesti vain esimieheni tietää, mitä olen käynyt läpi. Jollakulla muulla saattaa olla hämärä tieto, monella jokin aavistus. On kai loogista päätellä jotain, kun joku minun kokemuksellani suostuu tähän paskapalkkaan. Tosin osa tajunnee myös, että petaan tässä tulevaa varten. Mutta myös minussa itsessäni tuntuu olevan jotain, joka kavahduttaa osan työtovereista kuoreensa, kauemmas.

Lomafiilis ei tule pelkästään siitä, että koen pääseväni täällä helpommalla. Ei alkuunkaan. Olen poissa kotoa, uusissa ympyröissä, osa jotakin - siinä se on.

- - - - - - - -

Niin kuin varmaan moni muukin, olen minäkin usein pannut merkille, että siellä missä on joukko ihmisiä, haisee enemmän tai vähemmän paska, varsinkin aamuisin. Niin tänäkin aamuna. Stockmannin edessä jonottavaa joukkiota ympäröi vieno löyhkä, jota he itse tuskin enää huomasivatkaan. Tai ehkä se ajoittain pölähti myös heidän omiin sieraimiinsa - kuka tietää. Se toi joka tapauksessa mieleeni oman parisuhteeni, jonka paskanhajua en pysty siivoamaan, jonka löyhkään välillä havahdun miltei tottuneeni.

Okei, kärjistetty vertauskuva, mutta tämä siksi, etten vaikuttaisi positiivisemmalta kuin olen. Ahdistaa.