Jossain vaiheessa tuntui, etten pääse eteenpäin enkä osaa kertoa.

Sitten tuntui, että etenen niin lujaa etten osaa kertoa.

Välillä en tiennyt missä olen. Hajosin.

Alkoi tuntua, että pitää kertoa, jotta pääsisi eteenpäin.

Nyt alkaa jo tuntua, että haluan vain kertoa.

Mitä minä kertoisin? Salimiehen sylistä, suloisista öistä? Katkerista kyynelistä, pettymyksestä, pelosta? Salimiehen kaverin käsivarsista? Oivalluksista?