Mies värkkää varastossa, minä tietokoneella. Ei käydä kuumana eikä kylmänä. Jotenkin vain tekee mieli pysyä pois toisen tieltä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sauvoja nyt tosiaan tarvittaisiin avuksi ylämäkeen. Mutta varmaan minä ajattelisin nekin solmuun.

Välillä mietin, antaisinko kaiken lipua ennalleen, voisiko sovun löytää vaikenemalla. Jos lopettaisi analysoimisen, etsimisen, haluamisen. Tavallaan se olisi helppoa: tyytyisi vain tähän, antaisi olla. Jokin ajatuksessa kuitenkin ahdistaa. Olen niin turhautunut, että ahdistun mieluummin ratkaisua miettiessäni.