On oudon lohduttavaa kuulla, että joku muukin askartelee elämässään samankaltaisen tilanteen kanssa, kuulee mitä tunnen. Eihän se mitään ratkaise minun kohdallani; yleisistä yleisinkin kokemus on aina omalla kohdalla ainutkertainen. Minä voin jakaa, mutten oikeastaan ottaa mallia mistään - ratkaisu on omani. Silti, tieto vahvistaa ajatusta siitä, että tämä on tavallista, oikein, normaalia. Ettei muutoksen etsiminen ole väärin tai merkki luovuttamisesta.

En tiedä, miksi kamppailen omantuntoni kanssa. Toivoisin olevani vähemmän kiltti, vähemmän vastuuntuntoinen - ja samalla pelkään olevani itsekäs. Ja niin kai olenkin, mutta nyt tarvitsisin vielä lisää kylmää harkintaa. Nyt vain sydäntä kylmää, kun ajattelen, mitä saatan hajottaa.

Koen kai kuitenkin olevani aika yksin ajatusteni kanssa. En tiedä, kelle purkaisin tai voinko koskaan edes kertoa naamatusten kenellekään kaikkea. Ei siksi, että luurangot olisivat niin rumia, vaan siksi, että olen ymmälläni. En oikein tiedä, miten tähän on tultu, vaikka toisaalta tiedän, mikä parisuhdetta on kuormittanut. En tiedä, mitä kenellekään kertoisin, miten vastaisin kysymykseen miksi. Tarvitseeko, tai voiko siihen edes vastata? Jos voisin, enkö silloin osaisi myös laittaa palaset kohdalleen?

Itsellenikin on vaikea myöntää, että olen toinen syypää. Olen monta kertaa käyttäytynyt tavalla, jota nyt voisin luonnehtia vääräksi. Samalla tiedän, että olin tuolloin myös oikeassa - kunpa vain olisi osannut pitää puoleni jotenkin pehmeämmin! Mutta olin valmiiksi rikki, eikä minun siinä tilassa olisi pitänyt edes joutua pitämään puoliani.

Miten voisin pyytää anteeksi sitä, että tein väärin koska olin oikeassa??

Epäilen kai läheisteni reaktioita aivan turhaan, ovathan he elämää nähneitä, älykkäitä ihmisiä. He ovat seisseet tukenani vaarallisemmassakin paikassa ja varmaan haluavat minulle vain hyvää. Ehkä en osaa puhua, koska en itsekään aivan hahmota ongelmaa. En saa siitä otetta, en saa sitä kielennettyä - en voi hallita sitä ainoastaan järjellä, vaikka kuinka haluaisin. Olen siinä niin keskellä ja syvällä, etten näe selvästi. En pysty tai halua vielä jakaa.

Pelkään että tämä räjähtää käsiin, kun miehen kesäloma maanantaina alkaa.