Käyhän se näistä kirjoituksistakin ilmi, että minulla on suunta jokseenkin hakusalla. Kompassin neula vuoroin viuhtoo, vuoroin jumittaa. En tiedä, mitä tahtoisin, tavoittelisin - saati miten sen saisin.

Samaan aikaan tuntuu, että minussa tapahtuu ja ei tapahdu. En ole tyytyväinen, vaan turhautunut - ikään kuin elämäni menisi hukkaan. Koen että minulta puuttuu jotain, vaikka periaatteessa minun kai pitäisi löytää kaikki tarpeellinen itsestäni.

Lohduttaudun ajatuksella, että kenties menen keskimäärin oikeaan suuntaan. Tai ehkä jossain vaiheessa ainakin havahdun vaihtamaan sitä oikeampaan. Ehkä tämä on kypsymistä, kasvamista, prosessi jonka merkityksen tajuaa vasta myöhemmin.