Tällä hetkelläkin sydämeni itkee. Ei pitäisi olla vaikea jättää tätä asuntoa, sillä olen itkenyt täällä aivan helvetisti. Montako kertaa nämä seinät ovat ahdistaneet, montako kertaa olen niitä paennut, monestiko tullut pettyneenä kotiin? Hissin peilistä on useimmiten katsonut nainen, joka olisi tahtonut jotain muuta.
Mutta olen myös elänyt täällä aivan helvetisti. Olen itkenyt, ja silloinkin elänyt. Olen odottanut, toivonut, iloinnut, rakastanut. Olen tajunnut ketkä ovat ystäviäni ja tuntenut syvän lämmön sydämessäni. Olen koonnut pirstaleista sieluani ja nähnyt että se vielä nousee. Olen mennyt niin syvälle itseeni, että kai tämä kaikki on ollut tarpeen.
Silti jälleen kerran kyseenalaistan valitsemani tien.
Sunnuntaista saakka olen viettänyt enemmän aikaa exän kuin kenenkään muun kanssa. Nukkunut kaksi yötä hänen sohvallaan, jakanut ateriat, kyyneleet. Enkä ole kaivannut ketään muuta.
En tiedä mitä sanoisin.
Kommentit