Aamulla keittiönpöydällä odotti vihainen lappunen. Ex itki vuoteessa, oli saanut päähänsä, että minulla on ollut kesästä saakka joku toinen.

Onko minulla ollut? On ja ei. Ei oikeasti.

Omasta mielestäni en ole pettänyt, jos nyt en voi rehellisyydestäkään itseäni palkita. Keneenkään toiseen en kuitenkaan ole sormellani koskenut koko yhdessäoloaikana. Onko jossain määrätty jokin aika, joka pitää odottaa eron jälkeen? Lyhentääkö sitä yhtään se, että suhde on kuivunut jo kauan ennen viimeistä sanaa? Missä menee pettämisen raja? Voiko ihminen tunteilleen mitään?

Ymmärrän miehen pettymyksen ja tuskan, epäluulon. Olisi ehkä pitänyt jättää kertomatta, mutta uskoin tekeväni oikein. En halua peitellä, vaikken voi myöskään kertoa kaikkea.

Ex on yksin, ja myös minä olen oikeasti yksin. Minä en tiedä mitä tästä tulee. Tiedän vain että saman katon alta on päästävä mahdollisimman pian. Unettomuus nakertaa.