Ystävä lähetti hömppämeilin, jossa kysyttiin, milloin olen viimeksi käyttänyt punaista puseroa, juonut itseni humalaan, auttanut ystäväni pulasta, saanut kuulla olevani kaunis. Milloin olen viimeksi nauranut kunnolla? - Naurua en muista.

Itku yritti sen sijaan tänäänkin. Tai siinä taisi olla monta itkua: surua, turhautumista, päättäväisyyttä, helpotusta. Kuivasin viimeiset kyyneleet turvavyön reunaan, kun pysäköin auton äitini pihaan. Päätin yrittää jättää itseni rauhaan ja antaa sydämen äänen kuulua varkain.

Äiti syötti, juotti, kuunteli ja nauroi. Muisteli sairautta, huolehti voinnista, välitti kotikylän terveisiä. Nautti kestimisestä, osti syntymäpäivälahjan. Kyynelehti, tartutti viisaan ihmisen voimaa. Suunnitteli serkkutytön häitä, vei katsomaan toisen vauvaa. Minä vaikenin, mutta vahvempana. Tältä pitää tuntua läheisimpien tykönä.