Viimeinen rakastajani parkkeerasi eilen samaan kortteliin. Sillä kaverilla on otsaa (vai pitäisikö viitata johonkin muuhun ruumiinosaan?). Ei pääse irti exästään - eikä exäkään ilmeisesti tästä, kun antaa tämän tulla ja mennä edelleen.

Me kaksi yksinäistä, voisimme kai yhtä hyvin lohduttaa toisiamme, vai rakentaisimmeko vain kolmiodraaman? Yhden kerran voi vaieta, panna vahingon piikkiin, mutta voiko kahta? Kyllä minä voisin panna.