Yksinäisen perhejuhlan tuntua lisää vielä uudenlainen tilanne. Kävi kovin yllättävän kipeää kuulla, että exällä on uusi, vaikka sain siitä varoituksen.

Viittä vaille panikoin, ellen jopa tehnyt niin. Sinkosin tuoreemmista miesmurheista todellisuuteen ja tunsin teidemme erkanevan lopullisesti. Ihan kuin oikeaa kättäni olisi revitty. Hetken halusin exän takaisin.

Syyllisyyskin iski taas kuin tikari, sillä muistin miehen viimeisiltä ajoilta saman katon alla. Hän mahtoi pakahtua surusta ja katkeruudesta - mutta pysyi silti ystävänäni.

Sanotaanko, että kyyneleitä tuli enemmän kuin yksi. Exäkin itki - ero tuntui nyt niin lopulliselta, vaikka mies yritti vähätellä uuden suhteen vakavuutta. Sisimmässäni pisti myös kateus: miksi minä vain hakkaan päätäni seinään?

Kesti viikonlopun verran tajuta, etten tahtonut exää, vaan ikävöin sitä turvallisuutta, tuttuutta ja luottamusta, jonka olimme vuosien varrella rakentaneet, johon olin tottunut. Kaikkien seikkailujeni lomassa olin alkanut arvostaa ja kaivata sitä yhä enemmän.