Miten helvetin kipeää käykään viimevuotisten merkintöjen lukeminen. En minä silloin tajunnut, miten vereslihalla olin, miten kauan kestäisi parata. Etenin vain, pakotettuna, vääjäämättä. Silti noiden rivien välistä voi lukea niin paljon, ikään kuin olisin aavistanut polun jota vielä käyn. Itsekö me valitsemme kohtalomme?