Tuntuu mahdottomalle ajatukselle saada miestä tajuamaan jotain, jonka kanssa koen itsekin ristiriitaa.

Välillä aprikoin, että olen tarvinnut tämän kesän vain riuhtaistakseni itseni suorille jaloille, irti sairauden tuomasta riippuvuussuhteesta ja sen asettamista rooleista. Että äärilaitaan kurottava etäisyys olisi se, mikä tuo minut takaisin lähelle miestä, oikaisee suhteemme tasaveroiseksi, tavalliseksi.

Mitä edemmäs mennään, sitä kaukaisemmalta tuo mahdollisuus tuntuu. Suuri ja selvittämätön on ja pysyy, paisuu. Kohta kumpikaan meistä ei saa siitä mitään otetta. Melkein pitää pysähtyä muistelemaan, että mistäs me oikein riideltiin. Hah.

- - - - -

Aloitin tämän merkinnän eilen aamulla. Sitten loppui työrauha, ja piti kipin kapin siivota tietokoneen muistia. Päivällä yritin lähestyä aihetta sovinnollisesti, kysymällä mitä mies tahtoisi korjata, parantaa.

Ei kuulemma enää ole juurikaan enempää sanottavaa. ???

Just. Piruakos tässä enempiä pohtimaan.

- - - - -

Salimies taitaa olla kesälomalla. Oli meinaan kasvattanut kivan parran.