Olen tehnyt viikon hienoa työtä, ja jo se itsessään on palkitsevaa. Kaivanut, selvittänyt, sopinut, hoitanut, luonut kontakteja. Koen päässeeni lähemmäs monia työtovereistani - olemalla oma itseni. Jossain vaiheessa etäisyys nimittäin tuntui pahalta, mutta päätin etten anna ulkoisten seikkojen saati tuntemusten vaikuttaa omaan olemukseeni. Ottakoot tai jättäkööt.

Autoin myös ystävääni uuteen työpaikkaan liittyvässä koetehtävässä, joka toivoakseni avaa hänelle oven sinne minne hän tahtoo. Minäkin ottaisin - ja voisin saada - sen pestin, mutta suon sen kaikesta sydämestäni hänelle, jos maailmankirjat niin menevät. 

Uudelta taholta lähestyttiin työn merkeissä, kun sain yhden projektiluontoisen käsistäni, mutta en vielä tiedä mitä sen kanssa teen. Toisaalta se olisi aivan uusi aluevaltaus, toisaalta kai sitä, mitä työni on pohjimmiltaan aina: tutkimista, tiedon valikoimista, näkökulman määrittämistä, informaation välittämistä.

Toiselle ystävälleni kerroin, miksi pidän hänestä sellaisena kuin hän on.

Kotielämä - siitä nyt ei kannata edes puhua.