-
kihlasormus lepää minigrip-pussissa, ei tee mieli laittaa sitä käteen (tosin miehen kädestä sormus pistää kipeästi silmään ja sydämeen)
-
en jaksa välittää, viipyykö mies tunnin vai kaksi (toivoisin hänen kuitenkin kertovan)
-
en hermostu, vaikka hän häipyy niskoja nakellakseen, mielenosoituksellisesti (jotenkin kummalisesti tekee mieli lohduttaa häntä)
-
kaipaan seuraa, vaikka mies on kotona (tämä ristiriita nostattaa kaikki ristiriitaiset tunteet yhtä aikaa pintaan ja toisinaan on pidäteltävä itkua tai paettava ulos)
-
sovinto ei tunnu hyvältä, mietin lähinnä riitaan tuhlattua aikaa ja energiaa (ja tunnen itseni tyhjäksi)
-
ei tee mieli tunkea yhtä aikaa hampaitten pesulle (tosin kaipaan kyllä niitä aikoja ja tekisi mieli taas hassutella)
-
en tule mieleen kertoa miehelle, mille nauran tai hymistelen lehteä lukiessa (tai tulee mieleen, mutta on sekin niin vaikeaa)
-
tunnen tarvetta tekstata kummalliset sattumukset kavereille, en puolisolle (ja tunnen itseni typeräksi, sillä harva ystävistäni on minulle yhtä läheinen - eli en kerro niitä kenellekään)
-
kaipaan hellyyttä, mutta emmin mennä lähelle (pelkään että annan periksi ja lakaisen vain kaiken maton alle)
-
puhun lemmikeille enemmän kuin hänelle (tosin puhun lemmikkien kautta myös hänelle ja lemmikeistä voimme puhua aika normaalisti)
-
emme syö juurikaan yhdessä (vaikka laitamme kyllä toisillemme ruokaa, mikä on aina ollut keskinäinen huomionele, sillä kumpikaan meistä ei välitä keittiöpuuhista eikä jaksa vaivautua itseään varten)
-
kaipaan jakamista, mutta en enää itsekään osaa
-
minusta on välillä ahdistavaa tulla kotiin
- ja se seksi – sekään ei ole enää entisensä
torstai, 31. elokuu 2006
Kommentit