• kihlasormus lepää minigrip-pussissa, ei tee mieli laittaa sitä käteen (tosin miehen kädestä sormus pistää kipeästi silmään ja sydämeen)
  • en jaksa välittää, viipyykö mies tunnin vai kaksi (toivoisin hänen kuitenkin kertovan)
  • en hermostu, vaikka hän häipyy niskoja nakellakseen, mielenosoituksellisesti (jotenkin kummalisesti tekee mieli lohduttaa häntä)
  • kaipaan seuraa, vaikka mies on kotona (tämä ristiriita nostattaa kaikki ristiriitaiset tunteet yhtä aikaa pintaan ja toisinaan on pidäteltävä itkua tai paettava ulos)
  • sovinto ei tunnu hyvältä, mietin lähinnä riitaan tuhlattua aikaa ja energiaa (ja tunnen itseni tyhjäksi)
  • ei tee mieli tunkea yhtä aikaa hampaitten pesulle (tosin kaipaan kyllä niitä aikoja ja tekisi mieli taas hassutella)
  • en tule mieleen kertoa miehelle, mille nauran tai hymistelen lehteä lukiessa (tai tulee mieleen, mutta on sekin niin vaikeaa)
  • tunnen tarvetta tekstata kummalliset sattumukset kavereille, en puolisolle (ja tunnen itseni typeräksi, sillä harva ystävistäni on minulle yhtä läheinen - eli en kerro niitä kenellekään)
  • kaipaan hellyyttä, mutta emmin mennä lähelle (pelkään että annan periksi ja lakaisen vain kaiken maton alle)
  • puhun lemmikeille enemmän kuin hänelle (tosin puhun lemmikkien kautta myös hänelle ja lemmikeistä voimme puhua aika normaalisti)
  • emme syö juurikaan yhdessä (vaikka laitamme kyllä toisillemme ruokaa, mikä on aina ollut keskinäinen huomionele, sillä kumpikaan meistä ei välitä keittiöpuuhista eikä jaksa vaivautua itseään varten)
  • kaipaan jakamista, mutta en enää itsekään osaa
  • minusta on välillä ahdistavaa tulla kotiin
  • ja se seksi – sekään ei ole enää entisensä