Hitto minun kanssani.

Vikapäisempi kai olisin jos en pohtisi liittoni tilaa. Ei kai ihmistä voi ajatuksista rangaista? Miettimättä tämä tilanne tästä tuskin paranee.

Enkä minä sitä paitsi ole rakentanut tilannetta yksin. Sammakoita on syydetty molempiin suuntiin, yksin en ole ollut napit vastakkain. Mikä minä olen korjaamaan kaikkea?

Tuhlaan energiaani turhiin omantunnon kysymyksiin. Enhän minä tässä ketään hyväksikäytä. Eri asia, jos olisin päättänyt lähteä heti, kun rahatilanne sen sallii. Eikä voi olla väärin pohtia muutosta, jos on paha olla. Enemmän väärin olisi olla pohtimatta.

Ehkä ratkaisu muotoutuu, kun sen aika on. Kun osaisikin vain odottaa.